Tarvitsemme toisiamme

Tuntuu ihmeeltä, että olemme täällä”, sanoi Tallinn Music Weekin johtaja Helen Sildna tapahtuman avajaispuheessa elokuussa. ”Mutta tämä ei ole ihme. Tämä on päätös, jonka teimme yhdessä.” Yhtäkkiä tunsin, miten kyyneleet valuivat maskini alle. Vasta siinä hetkessä tajusin, miten olin janonnut keskustelua kasvokkain. Pandemian synnyttämä kohtaamisten pelko on oikeutettua ja tarpeellistakin, mutta se ei kuitenkaan saa estää meitä kuuntelemasta, haastamasta ja auttamasta toisiamme – niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin tasolla.

Dialogista ratkaisun avaimet?
”Covid-19 tulee tuhoamaan globalisaation sellaisena kuin tiedämme sen” otsikoi maaliskuussa maailmanpolitiikan erikoislehti The Foreign Policy. Tämän jälkeen lehden esseistit ovat kirjoittaneet vuoroin globalisaation tauosta, transformaatiosta, peruutusvaihteesta, Kiinan vallan kasvusta tai siitä, että moninapainen maailma on jo täällä. Ainoa jaettu yksimielisyys on ollut siitä, ettei maailma tule koskaan palaamaan aivan ennalleen. 

Pandemia sai alkuvaiheessa kansakunnat käpertymään nationalistiseen protektionismiin. Solidaarisuuden puute alkoi aidosti pelottaa, kun Ranska ja Saksa kielsivät hengityssuojaimien, kumihansikkaiden ja muiden suojavälineiden viennin ulkomaille. Italia kärsi. Kiina tuli apuun. 

Näissä voi myös nähdä toivoa: pandemia on syventänyt ymmärrystämme siitä, kuinka hauras ja keskinäisriippuvainen globaali järjestelmämme on.  Ehkä tämä vahvistaa ymmärrystämme siitä, että tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi. Yksikään valtio ei voi ratkaista pandemiakriisiä ja sen seurauksia yksin, vaan siihen vaaditaan panostusta monelta taholta.

Kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan myös musiikkialan murroskohdasta selviämisessä.

Kansainvälisessä keskustelussa on pysyttävä mukana
Pandemia on nostanut nähtäväksi myös musiikkialan keskinäisriippuvuudet ja ekosysteemin haurauden. Kysyntää kansainväliselle keskustelulle on ollut enemmän kuin koskaan. Kaikkiin keskusteluihin ei ehdi edes osallistumaan, vaikka aikaerot antaisivat mahdollisuuden kansainväliselle ajatustenvaihdolle lähes 24/7.

Keväällä dialogi keskittyi eri maiden kriisitoimenpiteiden ja koronatukipakettien arviointiin sekä etävertaistukeen. Alkukesästä osattiin jo pohtia pandemia-aikana syntyneitä ratkaisuja ja miettiä, mitä kevään 2020 käytännöistä kannattaisi säilyttää, kun kaikki palaa ennalleen.

Elokuussa julistimme jo ”uudeksi normaalin” koittaneen. Online-sisällön määrä alkoi tuntua hallitsemattomalta ja sen luoma kilpailuasetelma toivottomalta. Moni arveli, että webinaarien aika on ohi. Mietimme, pitäisikö Musiikki & Median webinaarisarjan elokuinen keskustelu tulevaisuuden musiikkibisneksen rakentamisesta perua. Kutsuin anteeksipyytävään sävyyn yhdeksän kovaa asiantuntijaa. Kaikki halusivat tulla. Tunteja ennen keskustelua sain kuulla, että Zoomin kapasiteetti oli tullut vastaan ja webinaari loppuunmyyty.

 Musiikkialan ihmisillä on ollut tarve jakaa ajatuksia – toistaiseksi huolien sävyttämiä.

Elävä musiikki on globaalissa ahdingossa. Digitaalinen maailma on kuitenkin avautunut musiikkiviennille eläväksi laboratorioksi, joka on vaatinut uudenlaista osaamista ja ketteryyttä. On vaikea vielä sanoa, kuinka paljon pandemia-ajan vientitoimenpiteet tukevat varsinaista liiketoimintaa. Kohtaamiset ovat kuitenkin aitoja, kirjaimellisesti silmästä silmään. Oli kontakti uusi tai vanha, korona-ajasta on tullut yhdistävä kokemus. Lähes jokainen etätapaaminen päättyy molemminpuoliseen toiveeseen tavata kasvokkain – someday, un jour, någon dag, eines Tages, sitten kun.

Suomalainen musiikkiala matkalla uuteen
Suomalaisen musiikkialan tulevaisuuden ratkaisujen löytäminen vaatii yhteistä dialogia. Toive kotimaisen vertaistuen ja keskustelun fasilitoinnista on noussut vahvasti esiin tänä syksynä myös Music Finlandin asiakkailta: toivotaan paitsi tietotaidon ja näkemysten jakamista, myös vapaamuotoisempaa keskustelua – se auttaa jaksamaan ja haastaa terveesti omaa ajattelua.  

Sähköiset alustat eivät kuitenkaan korvaa fyysisiä kohtaamisia oman alan ammattilaisten kanssa. Hedelmällisin idea saattaa lopulta syntyä vaikka tauolla kahvikupin ääressä. Yhteisöön kuulumisen tunne, vaikuttamisen mahdollisuus ja sosiaalinen tuki ovat merkityksellisiä niin oman jaksamisen kuin kollektiivisen innovoinninkin kannalta.

Uskon, että yhteiset musiikkialan keskustelut kasvattavat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttavat rakentamaan vahvempaa yhteistä kulttuuria. Suomalainen musiikkiala voi tuottaa tähän murroskohtaan kilpailukykyistä sisältöä ja ratkaisuja – uuden tavan kasvattaa liiketoimintaa tai viedä musiikkia.

Musiikkialan yhteinen sisäinen kulttuuri on näinä aikoina keskeinen eteenpäin vievä voima ja kilpailuetu matkalla uuteen.

Tervetuloa Tampereelle, Musiikki & Median ”Matkalla uuteen”!

Kaisa Rönkkö
Music Finlandin toiminnanjohtaja
Musiikki & Median hallituksen puheenjohtaja